mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Pientä hiljaiseloa on täällä taas ollut, mutta mähän sen postaustahdin taidan itse määritellä!

Viime aikoina mulla on ollut vaikka mitä! Lähinnä koulua, koulua ja vielä vähän koulua.
Sen lisäks, että on ollut koulupäivän aikana vaikka mitä, oon usein löytänyt itseni koululta ennen tuntien alkamista ja jäänytkin sinne vielä tuntien loputtua.
Huomenna on kuitenkin jakson viimeinen päivä, toivottavasti seuraava jakso menee yhtä vauhdilla ja vähemmällä stressillä.

Eniten mua on stressannut 45 minuutin ohjaus ja kaikki siihen liittynyt häslinki! Mietittiin tänään just mun parin kanssa, että ohjauksen suunnitteluun käytettiin varmaan reilusti yli viis tuntia. Sen lisäks ohjaus ja sen arviointikin.

Ohjatiin tosiaan ryhmä tekemään woodoo-nuket, innostuin tekemään kotonakin tommosen!

Koulu-juttujen lisäks oon onneks ehtinyt tekemään paljon muutakin! Oon nähny kavereita, ollaan pidetty pientä tyttöjenillan tapasta, oon ollut Janin kanssa ja jossain välissä käväissyt kotonakin!

Ja mikä parasta, oon saanut mun puhelimen takaisin, täysin ehjällä näytöllä varustettuna.

pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan, fauni hymähti, ei oo totta tosissaan

Tästä viikosta piti tulla ihan kamala. Aattelin et ois ihan kauheet määrät koulujuttuja. Sit maanantain jälkeen päätinkin alkaa ottamaan rauhallisesti, mutta tossa äsken tajusin sen olleen tosi huono juttu.. Oon lykänny kaiken huomiseen, jolloin kaikki pitää olla valmista, hupsis! Toivottavasti saadaan mun parin kanssa suunnitelmat sun muut kunniakkaasti alta pois ajoissa.

Koko tää viikko on muutenkin menny jotenkin huomaamatta, mut silti niin hitaasti. Koulupäivät on vaan laahannut eteenpäin, tänäänkin tuntu et koko luokka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Illat taas on menny vähän liiankin nopeesti.

Onneks pääsen huomenna jo kotiin, tätä on taas ootettu! 

Eilenkään ei oikein ollut mun päivä..

kevätkevät

Tänää koululta lähtiessä oli tosi epätoivonen olo. Olin varma, että kuolen vielä stressiin.

Vähän matkan päästä stressi oli ihan jääny unholaan, enkä tienny pysähtyisinkö ja huutaisin samallalailla, kun Ronja Ryövärintytär keväisin vai jäisinkö vaan haistelemaan ihanaa kevään tuoksua. Oisin vaan halunnut hyppiä ja iloita keväästä, mut päätin tulla asuntolaan ja purkaa kaiken innon siivoukseen. 

Näin neljän tunnin jälkeen huomaan, etten oo tehnyt asian eteen mitään.. Ehkä siivoon joku toinen päivä! Oon myös saanu uuen kaverin, Kasper Kärpänen on muuttanut mun ikkunan väliin!

mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää

Hiihtoloma meni enemmän ja vähemmän lomaillessa. Viikko oli toki iso muutos arkeen, mutta riparin jälkeen pitäis aina olla pari palautumispäivää. 

Viikko Puhjossa oli ihan mahtava. Isosporukka oli mahtava, pikkuset oli mahtavia, työntekijät oli mahtavia, paikka ja ruoka oli mahtavia. Tuliko nyt varmasti selväks et kaikki oli mahtavaa?

Mun loma alko sillä, kun lähettiin Kotkaan kattomaan mun vastasyntynyttä kummityttöä <3 se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Lauantaiaamuna oli väsyneet, mutta toiveikkaat fiilikset. Ootin tulevalta viikolta paljon, mutta ripari kuitenkin ylitti kaikki odotukset. 

Tuntuu, että kaikki noiden kahden lauantain välillä on jonkun sumun peitossa. Iltaohjelman ja raamiksen suunnittelua, tositosi paljon naurua, norjalaista jalkaleikkiä, vauvavitsejä (jotka muuttuivat punainen aki -vitseiksi), Tapion mitä ihmeellisempiä leikkejä, ponileikkiä niin suomeksi kuin ruotsiksikin, Ellun surmaa, pikkusiin tutustumista, syömistä (ja paljon!), uusia ystäviä ja viimeisenä iltana itkua.