sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää

Hiihtoloma meni enemmän ja vähemmän lomaillessa. Viikko oli toki iso muutos arkeen, mutta riparin jälkeen pitäis aina olla pari palautumispäivää. 
Viikko Puhjossa oli ihan mahtava. Isosporukka oli mahtava, pikkuset oli mahtavia, työntekijät oli mahtavia, paikka ja ruoka oli mahtavia. Tuliko nyt varmasti selväks et kaikki oli mahtavaa?

Mun loma alko sillä, kun lähettiin Kotkaan kattomaan mun vastasyntynyttä kummityttöä <3 se oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Lauantaiaamuna oli väsyneet, mutta toiveikkaat fiilikset. Ootin tulevalta viikolta paljon, mutta ripari kuitenkin ylitti kaikki odotukset. 
Tuntuu, että kaikki noiden kahden lauantain välillä on jonkun sumun peitossa. Iltaohjelman ja raamiksen suunnittelua, tositosi paljon naurua, norjalaista jalkaleikkiä, vauvavitsejä (jotka muuttuivat punainen aki -vitseiksi), Tapion mitä ihmeellisempiä leikkejä, ponileikkiä niin suomeksi kuin ruotsiksikin, Ellun surmaa, pikkusiin tutustumista, syömistä (ja paljon!), uusia ystäviä ja viimeisenä iltana itkua.


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti